Lotta on aivan ihkus ihana. Yhtään riitaa eikä kinaa ollut lapsilla hakiessa kun Lottis oli mukana. Kaikki olivat aivan ymmyrkäisinä onnesta, että meidän hauva tulee hakemaan heidät koulusta. Kaikille kävi ihan kaikki, tottelivat hienosti, pukivat upeasti, kantoivat tavaransa kiukuttelematta ja istumisjärjestys kelpasi. Autovaljaat oli tänään Lotalla käytössä ensi kertaa. Iltapäiväreissulla Lotta tuli salamana paikalle kun näytin valjaita ja kutsuin nimeltä. Antoi nätisti pukea valjaat päälle, turvisvaljaat siis . Eka kerralla aamureissulla hangotteli eikä tykännyt. Nyt heti toisella kerralla kai äkkäsi että lähdetään töihin. Molemmissa paikoissa monet kädet silitti Lottaa ja sitten maistui autossa uni tooosi makeasti! Eka valjasteissulla aamusella Lotta pieni tärisi hieman autossa ensimmäiset yhdeksänminuuttia, ja vielä keskimmäisen pojan eskariaulassa sylissä värisi jonkun aikaa. Mutta kun kädet olivat silitelleet Lottaa joitain minuutteja lopetti sitten. Uinui taas autossa seuraavan pikkupätkän pienimmäisen päiväkotiin, mutta ei enää tärissyt eikä uikuttanut yhtään. Iltapäivän hakuteissulla ei uikutusta eikä tärinää. Oli oikein reipas jo. Uni maistui taas kotimatkan sekä kotona vielä pitkän tovin. Alkuillasta taas aidatulle pihalle. Aamupäivälläkin käytiin pallon perässä säntäilemässä ja huökkäilemässä. Allergiaoireita ei ole tullut, ei sitten niin mitään ;) jesh!

Oppivuus on melkoinen. Tämä tyttö kiipeää mennen tullen 70cm korkean pentuaidan yli! Sekä päivällä että yöllä. Jätettiin aitaus nyt auki, saa halutessaan mennä sinne ja pois, mutta koin kiipeämisen sen verran vaaralliseksi etten enää sulje aitausta alastömähdysvaaran takia. Ja portaat oppi tulemaan ylös jo tokapäivänä. Meillä on Merbau-parketti, sekä portaissa että lattiapintoina, kaakelit vain kylvyssä ja vessoissa, mikä on kyllä minusta liukas, mutta Lotta kävelee vaivatta, pieni kynsien nepsutus vaan kuuluu. Jälkiä ei kynsistä näy tulevan. Aktivointileluna ihanilta naapureilta saatiin wc- ja talouspaperirullista tehdyt aktivointilelut, nami sisään ja kimppuun. Lottis on tykännyt ihan soikeana ja leikkii rullat riekalerusinoiksi asti. Lempinukkupaikka päivisin on minun jaloissani ;) maailman paras koira! Aivan ehdottomasti. Ja kun sanon ei johtoja Lotta, niin katsoo ruskeilla nappisilmillä, kallistaa päätä ja on niin syyllisen näköinen ("joo minä juuri niitä jyrsin äsken"-ilme) kuin vain pennulla voi olla. Lotalle näyttää riittävän lempeän päättäväinen matalaääninen toru/kielto, pari-kolme kertaa peräkkäin, tihutoimet lopettaa siltä erin siihen ja nepsuttelee pienine hampaineen muualle ;) on koko ajan iloinen ja häntä heiluu viihuen. Leikkialkeita on harjoiteltu ja palovarotin laukesi vahingossa kahdesti, automatkalla piipaa-auto kiisi ohi valot vilkkuen, keskimmäinen reenasi rumpujaan yläkerrassa. Ääniltä ei olla siis säästytty, mutta eipä ole Lotta ollut niistä kovinkaan moksiskaan. Nostaa äkisti pään kyllä, mutta laskee sen piakkoin takaisin tassujen päälle, että jaa tuoko se vaan olikin. Ja sitten käännetään kylkeä ja jatketaan nokosia.