Tilanne näyttää tällä hetkellä erinomaiselta. Lotasta ei ole kellekään aiheutunut ei niin minkäänlaisia allergiaoireita. Paitsi että lapsille tulee ikävä Lottaa joka kouluaamu, kun koko neljä tuntia pitää olla ilman Lottaa ;)  sisäsiiteyskoulutus on edennyt loistavasti siitä lähtien kun omistava ihminen tajusi millainen lattian nuuhkinen edeltää haara-asennon ottamista ennen pissi/kakkihetkeä. Lähes kaikki pissit ja kakit tulee jo ulos nurmikolle. Sopivana pissialustana on nurmikko vahvistunut niin paljon, että väliin Lotta vinkuu itse takapihan ovella nurtsille pääsyä.

Lotan karva on aivan syötävän ihana. Minkään muun koirarodun turkista en tykkää niin kuin perrojen. Jännä kuin erilainen se on normikoirankarvoihin verrattuna. Juuri sellainen karva, mistä ei malta mitenkään pitää näpejään erossa, silityttäisi vain silityttämästä päästyään. Pehmyt, sileä ja lämmin. Ja minä kun en ole erityisemmin pitänyt karheista ja öljyisen tuntuisista koiranturkkien silittämisistä! Nyt ei saa kyllikseen. Vielä suloisempi kuin mikään mitä kuvitella saattaa. Ihan eri maailmasta. Gift from Heaven, kyllä. Sillä en osannut nuorena tyttönä uneksiakaan että vois tälleen täällä maan päällä nauttia koiruuksien olemassaolosta - eikä vain unelmissaan ja unissaan. Se että on olemassa koira, jota voi paijata ja hoitaa ja kouluttaa ja jonka kanssa voi olla niin paljon kuin haluaa, ilman allergiaoireita, on minulle kyllä ihan ihme. Koira-avusteisuudesta erityistarpeisten lasten kanssa kun ei olisi muuten toivoa lainkaan. Kyllä täällä kovasti toivottiin että kelleen ei tulisi allergiaoireita koirasta, että voitaisiin pitää Lotta meidän lauman jäsenenä. Ja niin nyt sitten vahvasti näyttää ihan muutenkin kuin vain allergian osalta. Ihmisen, niin aikuisen kuin lapsenkin olemus sulaa ja äänensävy muuttuu tämän koiruuden läheisyydessä. Niih. Maailman paras koira! Enemmän ajattelin lapsia, että heille koirasta lohtua, iloa ja ystävyyttä, mutta en osannut arvata että jos oma olotila päähän potkittu, niin kuin äkkiä kaikki synkkyys haihtuu Lottaa silittäessä.

Eläin avusteista luomuterapiaa tämä on, jos mikä. En aina niin jaksaisi ymmärtää miksi ihmisammattilaiset ovat kokonansa omineet terapia-sanan niin ettei sitä passaisi missään mainita toiminnan nimenä ellei itse ole terapeutti, jolla työssää apuna koira. Vasta sitten saisi koira-avusteisessa toiminnassa mukana olevaa koiraa nimittää terapiakoiraksi. Suunnitelmallista, ammatillista ja valvottua. Ymmärrän toki, että Suomessa ollaan asiassa tarkkoja, ettei "terapiaa" voi alkaa antamaan kuka tahansa, vaan ainoastaan tutkinnon suorittanut terapeutti. Itse en näe että tässä koiran omistaja toimisi terapeuttina. Tai olisi jotensakin terapeuttinen. Jenkkilän terapiakoira-sanalla ymmärrän kaiken sen mitä koiruus itse tuo lisää vanhusten, erityistarpeistenlasten ja kehitysvammaisten sekä monien monien muiden psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Näen terapiakoira-termin ennemminkin arvon antamisena sille vaikutukselle mitä eläin avusteisessa toiminnassa parhaassa tapauksessa voi daan koiran kautta tuoda autettavan elämään.

Mutta koska ko. termiä ei voi käyttää ilman pahennuksen herättämistä ilman että on itse terapeutin valtuudet omaava ihminen, pidän suurena onnena meille, että 2010 on perustettu Kasvatus- ja kuntoutuskoirien yhdistys sekä monen paikkakunnan vanhuksille, lapsille ja kehitysvammaisille iloa tuottanut Koirakaveri-toiminta. Näissä puitteissa koiran ja ihmisen toiminta vastaa juuri sitä mitä jenkkilässä terapiakoira-nimikkeen alla monimuotoisesti tehdään. Näistä Suomalaisista järjestöistä kuuluu kiittäminen niitä perustajia ja aktiivitoimijoita, jotka yhä toimivat tämän alueen edistämiseksi. Koirista on paljon hyötyä moneen ja monille. Ne eivät suinkaan ole yhteiskunnan turhakkeita, jos niille suodaan tehtävä, josta on iloa ja hyötyä niin koiruudelle itselleen kuin koiruuden auttamille ihmisillekin.

Aina yllättää uudelleen kuin paljon hyvää ja hoitavaa on ladattu näihin karvaisiin ystäviin. Tuskin on liian uskaliasta sanoa että harva ihmisterapeutti on työssään yhtä aito ja hienovarainen kuin nämä karvaiset ystävät ;) Lempeällä luonteella varustettu suklaanappisilmä koira kun on juuri tasan sitä mitä on: aito ihmisen paras ystävä.

Huvittavinta viimepäivinä on ollut minun kinttujen yllättäen ratkennut iänikuinen pulma. Nimittäin iltaisin varpaat on ihan jäässä oli kesä tai talvi. Koiruuden mielestä juuri niiden päällä on se best paikka nukkua. Kymmenessä minuutissa jalat on ihanan lämpimät, eivätkä kylmene uudestaan, sen verran tehokaalla karvakerällä ne on lämmitetty ;)